Tässä artikkelissa tutkimme perusroolia, joka Äyräpää:llä on ollut läpi historian, ja analysoimme sen vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Alkuperäistään nykypäivään Äyräpää on ollut keskustelun ja analyysin kohteena useilla tieteenaloilla, mikä on herättänyt asiantuntijoiden ja fanien uteliaisuutta ja kiinnostusta. Moniulotteisen lähestymistavan avulla tutkimme sen vaikutusta kulttuuriin, politiikkaan, teknologiaan ja muille alueille ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä nykymaailmassa. Tarkastelemalla erilaisia näkökulmia ja tarkastelemalla empiiristä näyttöä pyrimme tarjoamaan kattavan kuvan Äyräpää:stä ja sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa.
Äyräpää | |
---|---|
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle | |
sijainti |
|
Lääni | Viipurin lääni |
Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta |
Kihlakunta | Viipurin kihlakunta |
Kuntanumero | 991 |
Hallinnollinen keskus | Pölläkkälä |
Perustettu | 1926 Muolaasta ja Vuokselasta |
Lakkautettu |
1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
Pinta-ala |
205,70 km² (12.3.1940) |
– maa | 186,60 km² |
– sisävesi | 19,10 km² |
Väkiluku |
6 113 (31.12.1939) |
– väestötiheys | 32,8 as./km² |
Äyräpää on entinen Suomen kunta Etelä-Karjalassa Karjalankannaksella Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Pinta-ala oli 186,6 km² ja asukkaita 6 113 (1939). Äyräpäässä oli neljä tehdasta, joista merkittävimmät olivat Hackmann & Co:n Pölläkkälän saha ja A. Ahlström Oy:n Suursaaren saha.
Äyräpäässä sijaitsi Pölläkkälän taajaväkinen yhdyskunta, jossa oli muun muassa kunnantoimisto. Taajaväkisestä yhdyskunnasta pohjoiseen sijaitsi Pölläkkälän kylä, joka oli Äyräpään kirkonkylä, sillä siellä sijaitsi Äyräpään kirkko. Pölläkkälän kylään kuului myös Äyräpään asemanseutu, jossa oli Äyräpään rautatieasema. Taajaväkisessä yhdyskunnassa taas oli Pölläkkälän rautatieasema.
Äyräpää on ikivanha asutuskeskus. Se mainitaan Äyräpään (Ägräpään) pogostana eli kihlakuntana jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa vuonna 1323. Äyräpään kanta-asukkaita sanotaan äyrämöisiksi (äkrämöisiksi). Äyrämöiset pysyttelivät Länsi-Kannaksella ja myöhemmin myös Inkerinmaalla pitkään omana heimonaan, jolla oli oma murteensa, pukunsa ja tapansa eikä esimerkiksi avioliittoja muunheimoisten kanssa juuri solmittu.
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Äyräpäässä käytiin kiivaita taisteluita sekä talvisodassa vuonna 1940 että jatkosodassa kesällä 1944 (ns. Äyräpään-Vuosalmen taistelut). Arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema, vuonna 1934 valmistunut kirkko tuhoutui talvisodan aikana maaliskuussa 1940. Neuvostojoukot räjäyttivät sen rauniot jatkosodan jälkeen.
Äyräpään väestöä sijoitettiin jatkosodan jälkeen Kanta- ja Päijät-Hämeen alueelle Hollolan, Koski Hl:n, Lahden, Lammin ja Nastolan kuntiin.
Kaukila, Mälkölä, Paakkola, Pölläkkälä, Rahkola, Vuosalmi
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 9 koulupiiriin.
Äyräpään halki lännestä kaakkoon kulki Viipuri–Valkjärvi-rata, jonka varrella olivat Kaukilan, Kyläpaakkolan, Äyräpään ja Pölläkkälän rautatieasemat.