Decamerone
Nykymaailmassa Decamerone:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen, sosiaalinen tai kulttuurinen taso, Decamerone on herättänyt huomiota ja synnyttänyt tärkeitä keskusteluja ja pohdintoja. Sen vaikutus on tuntunut jokapäiväisen elämän eri alueilla, mikä on käynnistänyt keskustelua sen vaikutuksista ja seurauksista. Vuosien varrella Decamerone on ottanut eri muotoja ja kehittynyt kulloistenkin olosuhteiden ja trendien mukaan, pysyen tärkeänä aiheena nyky-yhteiskunnalle. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Decamerone:n merkitystä ja sen vaikutusta elämämme eri osa-alueisiin tarjoamalla yksityiskohtaisia analyyseja ja oivalluksia, jotka herättävät ajatuksia ja keskustelua.
Decamerone on italialaisen kirjailijan Giovanni Boccaccion teos, joka koostuu sadasta novellista. Boccaccio kirjoitti teoksen todennäköisesti vuosina 1350–1353. Decameronea pidetään nykyisen novellin esi-isänä. Teos on merkittävä paitsi kaunokirjallisen arvonsa vuoksi myös siksi, että se on tärkeä historiallinen dokumentti 1300-luvun elämästä. Nimi Decamerone on peräisin kreikan kielen sanoista δέκα (déka) eli kymmenen ja ἡμέρα (hēméra) eli päivä.
Tarina
Decamerone kertoo kolmesta nuoresta miehestä ja seitsemästä nuoresta naisesta, jotka lähtevät Firenzestä maaseudulle Fiesoleen mustaa surmaa pakoon. He viipyvät maalla kaksi viikkoa, ja viihdyttääkseen toisiaan he ryhtyvät kertomaan tarinoita. Jokainen kertoo päivittäin yhden tarinan, jotka on löysästi ryhmitelty teemoittain päivien mukaan. Kaksi päivää kustakin viikosta on varattu muihin tarkoituksiin: yksi työpäivä ja yksi pyhäpäivä. Näin ollen ryhmä kertoo yhteensä sata tarinaa.
Kukin kymmenestä kirjan henkilöhahmosta valitaan vuorollaan päivän kuninkaaksi tai kuningattareksi. Hän saa määrätä tarinoiden aihepiirin. Ainoastaan Dioneo, joka kertoo yleensä päivän viimeisen tarinan, vapautetaan velvoitteesta: hänen tarinoidensa aihe saa olla mikä tahansa. Decamerone sisältää lisäksi päivien tapahtumista lyhyet kuvaukset, jotka toimivat kehyksinä tarinankerronnalle.
Vaikutus kulttuuriin
Useat taidemaalarit ovat hyödyntäneet Decameronen tarinoita maalauksissaan. Kuuluisimpia Decameronen kuvittajia on italialainen renessanssimaalari Sandro Botticelli. Myös muun muassa brittiläiset John William Waterhouse ja Dante Gabriel Rossetti sekä saksalainen Franz Xaver Winterhalter ovat maalanneet Decameroneen pohjautuvia teoksia.
Ohjaaja Pier Paolo Pasolini teki vuonna 1970 elokuvan Il Decameron, joka perustui joihinkin kirjan tarinoista. Decameronen uusin elokuvaversio on David Lelandin ohjaama Virgin Territory, joka tuli elokuvateattereihin joulukuussa 2007.
Aiheesta muualla
- Gutenberg-projekti: The Decameron, Volume I ja Volume II. (englanniksi)
- Kuosmanen, Jukka: Decameronen iloittelevia munkkeja ja karkailevia teinityttöjä. Yle.fi 10.3.2017.
- Niemi-Pynttäri, Risto: Boccaccion keveys. Euroopan kirjallisuushistoria, Jyväskylän yliopisto 28.9.2009.
