Eino Leino (toimittaja)
Tässä artikkelissa Eino Leino (toimittaja):tä käsitellään laajasta ja täydellisestä näkökulmasta, ja tavoitteena on tarjota lukijalle globaali ja yksityiskohtainen näkemys tästä aiheesta. Asiaankuuluvat näkökohdat analysoidaan ja päivitetään ja tarjotaan totuudenmukaista tietoa, joka tulee luotettavista asiaan erikoistuneista lähteistä. _Var1 on nykyään erittäin kiinnostava ja ajankohtainen aihe, joten on tärkeää ymmärtää sen merkitys ja vaikutukset eri alueilla. Artikkelin aikana esitellään erilaisia lähestymistapoja ja mielipiteitä sekä konkreettisia esimerkkejä, jotka auttavat rikastuttamaan Eino Leino (toimittaja):n ymmärtämistä.
Eino Ilmari Leino (s. 21. marraskuuta 1946 Helsinki) on suomalainen toimittaja ja tietokirjailija. Hän kirjoitteli jo lukioluokilla Helsingin Sanomiin ja Ilta-sanomiin. Kirjoitettuaan 18-vuotiaana ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta hän meni toimitusharjoittelijaksi Helsingin Sanomiin. Hän toimi lehdessä myös popmusiikin arvostelijana. Journalistinurastaan hän on suurimman osan työskennellyt Apu-lehdessä ja siirtynyt toimittajanuransa lopulla ja eläkkeelle päästyään kirjailijaksi. Leino on naimisissa ja hänellä on yksi poika ja yksi pojanpoika.
Toimittajana
Helsingin Sanomien jälkeen Leino työskenteli STT:ssä uutistoimittajana ja uutisten lukijana, Ilta-Sanomissa uutistoimittajana ja reportterina ja liki 30 vuotta aikakauslehti Avussa.
Keväällä 2000 Leino oli Veikka Gustafssonin ja kolmen amerikkalaisen vuorikiipeilijän Annapurna-retkikunnassa lähestymismarssilla Annapurna-vuoren (8 091 m) perusleiriin. Vain rekisteröidyille ammattilaisille luvallinen, vaativa reitti kulki runsaan 5 000 metrin korkeudesta 4 200 metrin korkeudella olevaan Annapurnan perusleiriin. Matka kesti kuukauden.
Eläkeläisenä hän jatkaa kirjoittamista. Henkilöhaastatteluja ja reportaaseja häneltä on julkaistu muun muassa Suomen Kuvalehdessä, Avussa, Seurassa, Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä, Vivassa, Johtoporras-lehdessä, Askel-lehdessä ja Helsingin seurakuntayhtymän Kirkko ja kaupunki -lehdessä.
Kirjallinen tuotanto
Teokset
- Martti Vainion tuskien taival – raportti juoksijasta, syyttömistä ja syyllisistä, WSOY 1984, ISBN 951-0-12863-5
- Kohti huippua, WSOY 1994, teos Veikka Gustafssonista ja vuorikiipeilystä ISBN 951-0-20575-3
- Vanajanlinna, Karisto 1998 (Vanajanlinnan historia) ISBN 951-23-3667-7
- Lentojätkä, Otava 2002, (Arto Paasilinnan elämäkerta) ISBN 951-1-16602-6
- Kirjailijoiden Helsinki, Gummerus 2012, 2. painos 2013, (kirjailijain kohtaamisia ja kohtaloita Helsingissä 1820-luvulta lähtien) ISBN 978-951-20-9294-9
- Helsinki 1950-luvun väreissä 2014, kuvat Aho&Soldan, teksti Eino Leino ISBN 978-951-20-9527-8
Kirjoittajana teoksissa
- Roihuvuori – Ehrensvärdin kartanon maista vehreäksi kaupunginosaksi (toim.), Roihuvuori-seura 1999, ISBN 952-91-0070-1
- Kolin perintö, Metsäntutkimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos 2000, (luku Kun Koli iskostui sanoiksi) ISBN 951-40-1739-0
- Hiljaisuutta etsimässä, Kirjapaja 2006, (luku Himalajan korkeakoulussa) ISBN 951-607-329-8
Lähteet
- ↑ Kirjailijaesittely, Gummerus. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Eino Leino Gummerus. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 28.11.2017.
- ↑ Mattlar, Mikko: ”EL eli Eino Leino: Uutistoimittaja kirjoittaa popmusiikista”, ”Ei mitä hyvänsä rilutusta”. Populaarimusiikin tie legitiimiksi kulttuuriksi Helsingin Sanomissa 1950–1982, s. 149–155. Musiikkiarkisto JAPA, 2015. ISBN 978-952-68364-4-7.
Aiheesta muualla
| ||||||||||||||
