Grillikioski
Tässä artikkelissa aiomme tutkia perusteellisesti aihetta Grillikioski, aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Historiallisesta merkityksestään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Grillikioski on ollut keskustelujen ja keskustelujen kohteena eri aloilla. Näillä sivuilla analysoimme sen alkuperää, kehitystä ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Grillikioski on jättänyt lähtemättömän jäljen populaarikulttuurin ilmenemistään poliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin osallistumisestaan, joka ansaitsee yksityiskohtaisen tarkastelun. Lisäksi käsittelemme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Grillikioski:stä tarjotaksemme kattavan ja täydellisen näkemyksen tästä ilmiöstä.
Grillikioski (puhek. grilli, nakkikioski, snagari ja snägäri) on kioski, jossa myydään valmistettua pikaruokaa. Grillikioskeja sijaitsee usein kaupunkien, kaupunginosien ja kuntien keskustoissa sekä paikoin maanteiden varsilla. Ne ovat useimmiten yksityisomisteisia, omalla konseptillaan ja nimellään toimivia, vastakohtana hampurilaisravintoloissa ja pizzerioissa yleisemmälle ravintolaketju- tai franchising-toiminnalle.
Kioskimyyntiä on edeltänyt kärryistä tapahtuva myynti. Perinteisen kioskin juridisessa määrittelyssä keskeistä on aiemmin ollut luukusta tapahtuva myynti. Suomessa nakkikioskit alkoivat kehittyä 1930-luvulla.
Tavanomaisia grillikioskeissa myytäviä tuotteita ovat hampurilaiset, lihapiirakat, nakkisämpylät, grillimakkarat, porilaiset ja erilaiset ruoka-annokset, kuten makkaraperunat tai lihapullat muusilla lisukkeineen. Grillikioskeilla on myös usein omia erikoisuuksiaan ja nimikkoannoksia, kuten paikkakunnan tai esimerkiksi sijaintiin liittyvän teeman mukaan nimettyjä tuotteita tai muita paikallisesti suosittuja annosvaihtoehtoja. Näihin kuuluvat muun muassa lihamuki Lahdessa, vety ja atomi Lappeenrannassa ja hotsi Hämeenlinnassa.
Helsingissä katukuvaan sijoitettujen grillikioskien ulkonäkö on tarkkaan säädetty , käytössä on tyyppikioskeja eri aikakausilta. Uusinta mallia edustaa kioskimalli, joka muodostuu kahdesta sisäkkäisestä kuutiosta joista yksi on lasinen ja toinen verhoiltu kiiltävällä teräslevyllä. Edelliset kioskit olivat kuutionmuotoisia lujitemuovikoppeja ja niitä vanhemmat lasi-ikkunoin varustettuja kojuja.
Harri Ahola valokuvasi Helsingin nakkikioskeja 1970-luvulla Taideteollisen korkeakoulun opiskeluprojektissaan.
Kuvagalleria
-
Ramin grilli Joensuussa. -
Kino grilli Oulussa. -
Lepsämän grillikioski Nurmijärvellä. -
Grillikioskien käyttämä annoskotelo.
Lähteet
- Heikkinen, Seppo: Ranskalaisia Perunatorilla ja kaadettuja kioskeja - snagareiden historiaa yle.fi. 19.3.2015, 21.5.2019. Yle. Viitattu 21.2.2021.
- Hänninen, Pekka: Nakkitehtuuria. (nakkikioskien arkkitehtuuri) Arkkitehti, 2005, 102. vsk, nro 1, s. 76-77.
- Liukkonen, Johanna: 90-vuotias grilliyrittäjä: Ikä on vain numero. Apu, 20.3.2017. Artikkelin verkkoversio.
- Mäkinen, Anne: Kioski, kipari, kiska, snagari : Helsingin kioskeja 1800- ja 1900-luvulla. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo, 2003. ISBN 952-473-045-6.
- Uljas, Raija: Yökulkijan ystävä voi pettää. (Nakkikioskit ja niissä myytävän pikaruoan laatu) Kuluttaja, 2000, 34. vsk, nro 1, s. 18-19.
Viitteet
- ↑ a b Heikkinen 2015
- ↑ http://www.hel.fi/wps/wcm/resources/file/eb9526463d115f6/Sofia_2_01.pdf
Aiheesta muualla
- Mäkinen, Anne: Helsingin kioskien historiaa (Arkistoitu – Internet Archive). Tieteessä tapahtuu. (PDF)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||