Ikeenit
Ikeenit on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina. Syntymisestään lähtien se on synnyttänyt keskusteluja, kiistoja ja loputonta tutkimusta, joka pyrkii ymmärtämään ja analysoimaan sen eri puolia. Tässä artikkelissa tutkimme Ikeenit:tä perusteellisesti sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Analysoimme eri näkökulmia, joista tätä aihetta voidaan lähestyä, sekä sen vaikutuksia eri aloilla, kuten politiikassa, taloudessa, kulttuurissa ja teknologiassa. Lisäksi keskitymme alan asiantuntijoiden mielipiteisiin ja näkemyksiin tavoitteenamme tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys Ikeenit:stä. Tämä on epäilemättä kiehtova aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja joka ansaitsee yksityiskohtaisen ja huolellisen pohdinnan.
Ikeenit (icenit, engl. Iceni) oli kelttiläisheimo, joka asui Britanniassa suunnilleen nykyisen Norfolkin ja Luoteis-Suffolkin piirikuntien alueella ensimmäisen vuosisadan eaa. ja ensimmäisen vuosisadan jaa välisenä aikana.
Historiaa
Heimoa ei mainita nimeltä Julius Caesarin teoksessa Gallian sota, mutta epäillään että yksi teoksessa mainituista hänelle antautuneista heimoista – Cenimagni – saattaisi viitata ikeeneihin. Se saattaisi olla väärin ymmärretty muoto ilmauksesta de Iceni Magni – "suuret ikeenit".
Tacitus kertoo, että ikeenit olivat ainoa heimo, jota ei valloitettu Britannian valloituksessa 43 jaa. vaan he ryhtyivät vapaaehtoisesti roomalaisten liittolaisiksi. Ikeenit kuitenkin nousivat roomalaisia vastaan vuonna 47 jaa sen jälkeen kun kuvernööri Publius Ostorius Scapula uhkasi riisua heidät aseista. Ostorius voitti heidät kiivaan taistelun jälkeen, mutta ikeenit saivat säilyttää itsenäisyytensä. Tämä taistelu käytiin mahdollisesti Stonea Campissa, Cambridgeshiressa.
Toinen vakavampi kapina tapahtui vuonna 61. Prasutagus, vauras ikeeni-kuningas oli kuollut. Oli tavallista, että Rooman vasallivaltiossa kuninkaan kuollessa tämä jätti kuningaskuntansa Roomalle, mutta Prasutagus yritti jättää kuningaskuntansa keisarikunnan ja omien tyttäriensä yhteishallintaan. Roomalaiset eivät hyväksyneet tätä ja prokuraattori Catus Decianus valloitti hänen koko jäämistönsä. Prasutaguksen leski Boudicca ruoskittiin ja hänen tyttärensä raiskattiin. Samaan aikaan roomalaiset rahoittajat vaativat lainojaan maksettaviksi. Kuvernööri Gaius Suetonius Paulinuksen ollessa sotaretkellä Walesissa Boudicca johti ikeenit ja naapuriheimon trinovantit suureen kapinaan tuhoten Camulodunumin (Colchester), Londiniumin (Lontoo) ja Verulamiumin (St Albans), kunnes Suetonius Paulinus legioonineen vihdoin tuhosi heidät. Vaikka brittejä oli monikertainen määrä roomalaisiin nähden, roomalaisten ylivertainen taktiikka ja taistelukoulutus toi ylivoimaisen voiton roomalaisille. Watling Streetin taistelun tapahtumapaikkaa ei tiedetä, se on saatettu käydä West Midlandsissa jossakin Watling Streetin varrella Manduessedumin alueella (Mancetter). Tämän jälkeen ikeenit alistettiin täydellisesti Rooman alaisuuteen eivätkä Kaakkois-Englannin heimot enää koskaan nousseet roomalaisia vastaan.
Ikeenihallitsijoita
Ikeenit alkoivat valmistaa kolikoita noin 10 eaa. Heidän kolikkonsa olivat muunnelmia gallialais-belgialaisista "kasvot/hevonen" -aiheesta. Joissakin varhaisissa kolikoissa, joita eniten on löydetty läheltä Norwichia, hevosen on korvannut villisika.
Ensimmäinen nimi, joka kolikoissa mainitaan on 'ANTED' (Antedios). Joissakin kolikoista on mainittu myös heimon nimi muodossa 'ECEN'. Antedious hallitsi roomalaisten Britannian valloituksen aikoihin ja roomalaiset antoivat hänen hallita vasallikuninkaana.
Noin vuonna 45 tai 46 pienemmät ikeenikuninkaat, joiden nimet olivat AESV ja SAENV julkaisivat myös omia kolikoitaan.
Kaikki kolme luultavasti kuolivat taistelussa tai teloitettiin vuoden 47 kansannousun yhteydessä, jonka jälkeen uudeksi kuninkaaksi valittiin Prasutagus, Boudiccan aviopuoliso.