J-rock
Tämä artikkeli käsittelee J-rock-ongelmaa, josta on tullut erittäin tärkeä viime aikoina. J-rock on aihe, joka koskettaa suurta määrää ihmisiä elämän eri aloilla, olivatpa ne ammatillisia, henkilökohtaisia, sosiaalisia tai kulttuurisia. Tämän artikkelin aikana tutkitaan J-rock:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin tuleviin vaikutuksiin. Myös eri näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta analysoidaan tavoitteena tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä nyky-yhteiskunnalle erittäin kiinnostavasta aiheesta.
J-rock (jap. 日本のロック, nihon no rokku) on yleisnimitys japanilaiselle rock- tai metallimusiikille. Käsite sisältää useita erilaisia japanilaisen populaarimusiikin tyylejä, joiden ei välttämättä edes tarvitse olla rockia.selvennä J-rockin alalajeiksi voidaan lukea muun muassa oshare kei, visual kei, angura ja eroguro. J-popia pidetään yleensä omana J-rockista erillisenä tyylilajinaan.
J-rockin vaiheita
Ensimmäisiä kansainvälistä julkisuutta saaneita japanilaisia rockmuusikkoja oli bassokitaristi Tetsu Yamauchi, joka soitti 1970-luvulla suosituissa brittiläisissä yhtyeissä Free ja The Faces. 1980-luvulta lähtien japanilaisesta rock- ja metallimusiikista alkoi tulla kultti-ilmiö Yhdysvalloissa ja Euroopassa. 1990-luvun lopulta lähtien J-rockin suosio on kasvanut voimakkaasti Suomessakin. Monilla japanilaisilla yhtyeillä on nykyisin oma vakiintunut ihailijakuntansa kotimaansa ulkopuolella.
J-rockin suuntauksia
- Visual kei – J-rockin alalaji, joka korostaa visuaalisuutta jopa enemmän kuin musiikkia. Kappaleetkin on luotu mahdollisimman teatraalisiksi ohuilla bassoäänillä, voimakkailla kitaroilla ja valtavilla rumpukuvioilla. Laulutapa on moniskaalaista, ja suurin osa visual kei -laulajista onkin oppineita tenoreita , jotka käyttävät äänialaa hyödykseen kaikin mahdollisin tavoin. Eräs visual kein suuntaus on oshare kei.
- Angura & Eroguro – Synkkiä ja yhteiskuntakriittisiä tyylilajeja. Vaikutteita otetaan paljolti japanilaisesta kansanmusiikista. Erogurossa särö on tärkeä osa bassokitaran ääntä, jotta alavireiset kitarat ja kireäkalvoisten rumpujen punk- ja death metal -kompit saavat lisävoimaa. Angurassa saatetaan lisämelodioiden luomiseksi käyttää esimerkiksi perinteikästä koto-soitinta. Akustinen kitara on C-vireeltään olennainen osa sointupuolta.
Katso myös
Aiheesta muualla
- J-Music Ignited
- JaME:n kattavampi luettelo esittäjistä (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
- Josephine Yun: J-rock. Like, 2007. ISBN 978-952-01-0003-2.
- Aikuisrock
- Bluesrock
- Brittipop
- Country rock
- Elektroninen rock
- Folkrock
- Funkrock
- Garage rock
- Glam rock
- Goottirock
- Grunge
- Hard rock
- Instrumentaalirock
- J-rock
- Katurock
- Klassinen rock
- Kristillinen rock
- Metallimusiikki
- Poprock
- Post-rock
- Progressiivinen rock
- Psychobilly
- Psykedeelinen rock
- Punk
- Rap rock
- Rock and roll
- Rockabilly
- Sinfoninen rock
- Soft rock
- Southern rock
- Space rock
- Stadionrock
- Suomirock
- Taiderock
- Vaihtoehtorock