Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Jatkuva vallankumous:n kiehtovaan maailmaan. Tämä aihe/nimike/henkilö on herättänyt suurta kiinnostusta läpi historian ja synnyttänyt lukuisia kiistoja, keskusteluja ja pohdintoja. Jatkuva vallankumous on jättänyt merkittävän jäljen eri aloille joko akateemisen alan relevanssin, yhteiskuntavaikutuksensa tai kulttuurisen vaikutuksensa vuoksi. Tämän artikkelin aikana tutkimme sen alkuperää, kehitystä, ominaisuuksia ja sen merkitystä nykyään ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä nykymaailmassa. Valmistaudu siis lähtemään kiehtovalle matkalle Jatkuva vallankumous:n ympärillä ja löydä kaikki seikat, jotka tekevät siitä niin jännittävän ja kiehtovan!
Jatkuva vallankumous on poliittinen oppi, jonka mukaan työväenluokan maailmanlaajuinen vallankumous on jatkuva prosessi, jota pitää tukea. Oppi muodostui Venäjällä vuonna 1917 tapahtuneen lokakuun vallankumouksen jälkeen. Näkemys joutui syrjään sen jälkeen, kun spartakistien vallankaappausyritys Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919 epäonnistui, Unkarin neuvostotasavalta kukistui myöhemmin samana vuonna ja Neuvosto-Venäjä epäonnistui Puolan valtaamisessa vuonna 1920. Lev Trotski ja hänen kannattajansa eli trotskilaiset puolustivat ajatusta jatkuvan vallankumouksen välttämättömyydestä vielä tämän jälkeenkin. Neuvosto-Venäjällä ja sittemmin Neuvostoliitossa kuitenkin vakiintui Josif Stalinin kannattama käsitys ”sosialismista yhdessä maassa”, minkä mukaan Neuvosto-Venäjän ja Neuvostoliiton tuli keskittyä ennen kaikkea talousuudistukseensa maailmanvallankumouksen aktiivisen tukemisen asemesta. Käytännössä Neuvostoliitto kuitenkin piti yllä kominternia ylläpitääkseen verkostonsa kaikissa maissa, joissa oli kommunistinen puolue.
Täysin toisessa merkityksessä jatkuvasta vallankumouksesta puhuttiin Kiinan kulttuurivallankumouksen yhteydessä vuodesta 1966 alkaen, jolloin sillä tarkoitettiin vallankumouksen (kontrolloitua) jatkamista kommunistisen puolueen jo valmiiksi johtaman yhteiskunnan sisällä.