Kaoliini
Tässä artikkelissa puhumme Kaoliini:stä ja sen vaikutuksesta nyky-yhteiskuntaan. Kaoliini on nykyään erittäin tärkeä aihe ja se on herättänyt jatkuvaa keskustelua eri aloilla. Ilmestymisestään lähtien Kaoliini on herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin fanienkin keskuudessa, ja se on luonut loputtomia mielipiteitä ja teorioita, jotka pyrkivät antamaan sille merkitystä ja ymmärrystä. Vuosien varrella Kaoliini on ollut tutkimusten, tutkimusten ja analyysien kohteena, joissa on pyritty selvittämään sen todellinen merkitys ja sen vaikutukset jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Kaoliini:een ja sen rooliin nykymaailmassa, analysoimme sen monia puolia ja kuinka se on muokannut todellisuutta, jossa elämme.
Kaoliini (H2Al2Si2O8 H2O tai Al2Si2O5(OH)4) on vaalea tai harmahtava alumiinisilikaattien heikosti kovettunut seos, joka on muodostunut pääasiassa kaoliiniryhmän mineraaleista ja sisältää etenkin kaoliniitti-nimistä savimineraalia ym. hienosuomuisia mineraaleja. Kaoliinia syntyy maasälpäpitoisten kivilajien rapautumisessa tai hydrotermisessa muuttumisessa. Kaoliini on myös yleisnimitys, jolla suomen kielessä tarkoitetaan usein sekä mineraalia kaoliniitti että maalajia kaoliinisavi. Kaoliinin CAS-numero on 1332-58-7. Kaoliini on läpinäkyvä tai läpikuultava ja siinä voi olla helmiäiskiilto. Nimitys kaoliini pohjautuu kiinalaiseen Kao Lin -nimiseen paikkakuntaan.
Kaoliinia käytetään posliinituotteiden valmistuksessa sekä tulenkestävien tiilien valmistuksessa ja täyteaineena ja päällystyspigmenttinä paperiteollisuudessa.
Suomen kaoliiniesiintymät sijaitsevat Virtasalmella, Puolangalla ja Sallassa.
Merkittävimmät esiintymisalueet
Lähteet
- ↑ Chris Pellant: ”Kaolinite”, Rocks and minerals, s. 163. Lontoo: Dorling Kindersley, 1992. ISBN 0-86318-810-9. (englanniksi)
- ↑ Lääketieteen termit, s. 280. 4. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 2002. ISBN 951-656-091-1.
Aiheesta muualla
- Kaoliini keraamisen teollisuutemme raaka-aineeksi, Suomen Kuvalehti, 16.06.1934, nro 25, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot