Tässä artikkelissa tutkimme lisää Kieliopillinen luku:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että harrastajien huomion. Kieliopillinen luku on aihe, joka on herättänyt kiistoja ja keskustelua eri aloilla politiikasta popkulttuuriin. Kautta historian Kieliopillinen luku on ollut tärkeä rooli siinä, miten ymmärrämme ympäröivää maailmaa ja miten suhtaudumme siihen. Tämän artikkelin kautta perehdymme Kieliopillinen luku:n eri puoliin sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
Kieliopillinen luku (tai lyhyesti luku; latinaksi numerus) on kieliopillinen kategoria, joka ilmaisee asioiden määrää. Useimmissa kielissä on yksikkö (singulaari) ja monikko (pluraali). Monissa kielissä on kuitenkin myös ns. monikollisia sanoja (plurale tantum), joita käytetään vain monikossa. Jotkut kielet kuten kiina eivät merkitse monikollisuutta, vaan se on pääteltävä asiayhteydestä. Joissain kielissä on lisäksi kaksikko (duaali) tai jopa kolmikko (triaali), jotka ilmaisevat täsmällistä määrää asioita tai esineitä.
Kielissä on persoonapronominit ovat usein sekä yksikössä että monikossa. Jos kielessä yleensä on muita numeruksia, niin ne ilmenevät ainakin persoonapronomineissa. Esimerkiksi saamen kielessä on kaksikkopronominit, jotka tarkoittavat täsmälleen kahta henkilöä (esimerkiksi pohjoissaameksi moai 'me kaksi'), mutta substantiiveilla ei ole kaksikkomuotoja. Myös verbeillä voi olla persoonamuotoja, jotka ilmaisevat luvun.