Kotoperäisyys
Nykyään Kotoperäisyys on erittäin tärkeä aihe ja se herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Jo jonkin aikaa Kotoperäisyys on ollut keskustelun ja kiistelyn aiheena, koska sen vaikutus on käsinkosketeltava jokapäiväisen elämän eri alueilla. Olipa kyse politiikasta, taloudesta, kulttuurista tai tieteestä, Kotoperäisyys on onnistunut luomaan itselleen markkinaraon ja asettamaan itsensä yhdeksi tämän hetken kuumimmista aiheista. Kautta historian Kotoperäisyys on merkinnyt ennen ja jälkeen tapaa, jolla näemme maailmaa, käynnistäen merkittäviä muutoksia, jotka ovat suoraan vaikuttaneet yhteiskuntaan. Tämän artikkelin tarkoituksena on valaista Kotoperäisyys:tä ja analysoida sen vaikutuksia yhteiskuntaan nykyään sekä menneisyydessä ja tulevaisuudessa.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: katso keskustelu |
Kotoperäinen eli endeeminen eliölaji tai muu taksoni esiintyy vain jollakin tietyllä, rajatulla ja suhteellisen suppealla maantieteellisellä alueella, jolla se on isolaation seurauksena kehittynyt ja jonka olosuhteisiin se on sopeutunut. Tyypillisiä kotoperäisten lajien esiintymispaikkoja ovat valtamerten saaret (kuten Uusi-Seelanti, Madagaskar ja Havaiji), muista vesistöistä irrallaan olevat järvet (kuten Baikaljärvi ja Malawijärvi) ja vuoristojen, aavikoiden tai jäätiköiden ympäröimät alueet sekä monet monimuotoisuuskeskukset. Endeemisen vastakohta on kosmopoliitti, joka elää maapallolla kaikilla tai lähes kaikilla mantereilla.
Kotoperäiset lajit ovat usein erityisen herkkiä tulokaslajien aiheuttamille uhille ja muutoksille. Nykyihminen on melko uusi tulokas monilla alueilla, ja ihmisen toiminta uhkaa monia kotoperäisiä lajeja. Myös ihmisten mukana tarkoituksellisesti tai tahattomasti kulkeutuvat vieraslajit voivat olla uhka monille kotoperäisille lajeille, erityisesti eristyneillä tai muuten ekologisesti herkillä alueilla. Suurin osa historiallisena aikana sukupuuttoon kuolleista lajeista on ollut endeemisiä.
Esimerkiksi tunturisopuli on Fennoskandian kotoperäinen jyrsijä, jota ei tavata muualla. Norpan alalaji saimaannorppa puolestaan elää ainoastaan Saimaan vesistössä, samoin kuin lohen ekologinen muoto saimaanlohi. Sukupuuttoon kuollut mauritiuksendodo eli drontti esiintyi vain yhdellä Intian valtameren saarella. Kaikki makilajit elävät Madagaskarilla ja lähes kaikki kengurut Australiassa.
Lähteet
- Happonen, ym.: Bios 1: Eliömaailma, s. 69, 72 & 164. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-26405-9.
- Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.