Kyynärä
Tässä artikkelissa tutkimme muuttujan Kyynärä vaikutusta ja merkitystä eri yhteyksissä. Kyynärä on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohde läpi historian, ja sen vaikutus ulottuu eri aloille ja tieteenaloille. Ilmestymisestään lähtien Kyynärä on herättänyt keskustelua, keskustelua ja pohdiskelua, mikä on synnyttänyt laajan kirjon mielipiteitä ja tulkintoja. Tarkkaan analyysin avulla tutkimme Kyynärä:n monia puolia, sen kehitystä ajan mittaan ja sen merkitystä nykyään. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja yksityiskohtainen näkemys Kyynärä:stä tavoitteenaan rikastaa ja laajentaa tietoa tästä aiheesta.
Kyynärä on vanha pituusmitta, joka osapuilleen vastaa kyynärpään ja keskisormen pään välistä etäisyyttä. Kyynärän tarkka määritelmä on vaihdellut eri kulttuureissa ja sen pituus on vastannut yleensä 45–70 senttimetriä.
Kyynärän pituuksia
Vanha suomalainen, alkujaan ruotsalainen Tukholman kyynärä (ruots. aln) on 59,34 cm = 1⁄3 syltä = 2 jalkaa = 4 korttelia = 24 (Ruotsin) tuumaa.
Autonomian aikaan Suomessa käytettiin venäläiseen kyynärään eli arsinaan perustuvaa pituusmittajärjestelmää. Arsina on 71,12 cm eli 28 (Venäjän tai Englannin) tuumaa.
Egyptissä kyynärä vastasi etäisyyttä kyynärpäästä keskisormen päähän. Kyynärän jakautui seitsemään kämmeneen, ja kukin kämmen vielä neljään sormeen. Mittojen vakioimiseksi Egyptissä otettiin käyttöön kaksi standardikyynärää: kuninkaallinen kyynärä oli 52,30 cm ja lyhyt kyynärä 45,01 cm. Raamatussa puolestaan mainitaan kyynärä, johon sisältyi kyynärän pituuden lisäksi kämmenen leveys.
Antiikin Kreikassa kyynärä tunnettiin nimellä pekhys. Sen tarkka pituus vaihteli kaupungeittain. Attikalainen eli Ateenassa käytetty kyynärä oli noin 44,4 cm.
Roomalainen kyynärä oli noin 44,37 cm pitkä.
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b Vanhat mitat rakentamisessa. Museovirasto.
- ↑ a b Pappas, Theoni: Lisää matematiikan iloja, s. 39. Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 1991. ISBN 952-5202-46-1.
- ↑ Hes. 40:5
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Mitat ja painot”, Antiikin käsikirja, s. 346–347. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyynärä Wikimedia Commonsissa
