Laajalahti (merenlahti)
Tässä artikkelissa tutkimme Laajalahti (merenlahti):n kiehtovaa maailmaa tutkimalla sen eri puolia ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Historiallisesta alkuperästään tämän päivän merkitykseen Laajalahti (merenlahti) on ollut ratkaisevassa roolissa useilla aloilla, ja sillä on ollut merkittävä rooli kulttuurissa, politiikassa, tieteessä ja monessa muussa. Yksityiskohtaisen ja oivaltavan analyysin avulla paljastamme vivahteet ja monimutkaisuudet, jotka tekevät Laajalahti (merenlahti):stä aiheen, joka kiinnostaa niin tutkijoita, asiantuntijoita kuin harrastajiakin. Valmistaudu lähtemään löytö- ja oppimismatkalle Laajalahti (merenlahti):stä, joka jättää varmasti pysyvän vaikutuksen lukijoiden mieliin ja sydämiin.
Laajalahti (ruots. Bredviken) on Suomenlahdesta pohjoiseen työntyvä, noin 5 km pitkä ja enimmillään lähes 3 km leveä merenlahti Helsingin ja Espoon rajalla.
Sen erottavat avomerestä Koivusaari ja Hanasaari sekä niiden kautta kulkeva Lauttasaaresta Espoon-puoleiselle manterelle johtava Länsiväylän maapenger siltoineen. Laajalahdesta työntyy edelleen pohjoiseen Iso Huopalahti, jonka erottaa Laajalahdesta Tarvon ja Turunväylän maapenger siltoineen.
Itäpuolella sijaitsevasta Seurasaarenselästä Laajalahden erottaa saariketju, jonka muodostavat Kuusisaari, Lehtisaari, Kaskisaari ja Lauttasaari. Lehtisaaresta johtaa Kuusisaarentien silta Espoon puolelle Otaniemeen.
Laajalahden rannalla sijaitsevat Helsingin puolella Munkkiniemi, Espoon puolella sen mukaan nimensä saanut Laajalahden kaupunginosa, keskelle lahtea työntyvä Otaniemi ja sen eteläpuolella Keilaniemi.
Lahden pohjoisrannalla sijaitsevat Akseli Gallen-Kallelan museo Tarvaspää ja Villa Elfvik. Lahden länsirannalla, Otaniemen pohjoispuolella oleva osa lahtea on mataloitunut ja muuttunut osittain kosteikoksi. Se on pääkaupunkiseudun parhaita lintuvesiä, jossa pesii runsaasti lintuja ja jossa monet linnut myös levähtävät muuttomatkoillaan. Alueelle on perustettu 1,8 neliökilometrin laajuinen luonnonsuojelualue, johon kuuluu sekä avovettä että ruovikkoalue, rantalehtoja ja -niittyjä. Lintuja voi tarkkailla alueelle pystytetyistä lintutorneista.
Lähteet
- ↑ Laajalahden luonnonsuojelualue luontoon.fi. Viitattu 11.7.2011.
Kirjallisuutta
- Hirvonen, Heikki 1994: Laajalahden pesivän vesi- ja rantalinnuston muutokset vuosina 1984-1993. - Metsähallitus. Vantaa. ISBN 951-47-9254-8