Lipeäkala
Tässä artikkelissa tutkimme aihetta Lipeäkala, käsite, joka on kiehtonut ihmiskuntaa vuosisatojen ajan. Lipeäkala on ollut alkuperästään sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa, että se on ollut keskustelun ja kiehtovan kohteena useilla alueilla. Kautta historian Lipeäkala:llä on ollut ratkaiseva rooli ajatusten, toiminnan ja uskomusten muodostamisessa eri kulttuureissa ympäri maailmaa. Lisäksi sen vaikutus ulottuu niinkin monimuotoisille alueille kuin tiede, uskonto, politiikka ja populaarikulttuuri. Tämän artikkelin kautta sukeltamme Lipeäkala:n kiehtovaan maailmaan tutkimalla sen monia puolia ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.
Lipeäkala tai livekala on keskiajalta periytyvä ruokalaji, jota syödään erityisesti jouluna. Se on perinteisesti valmistettu hauesta, kuhasta tai kapakalasta, eli kuivatusta turskasta tai muista kuivatuista turskakaloista, kuten seitistä, molvasta tai koljasta. Nykyisin Suomessa ja Ruotsissa kaupattavasta lipeäkalasta 99 prosenttia on molvaa, kun taas Norjassa käytetään vieläkin 90-prosenttisesti turskaa. Syynä molvan käyttöön Suomessa on turskakantojen ehtyminen Pohjois-Norjan vesialueilta 1970-luvun lopulla. Tällöin kalastusta siirrettiin etelämmäksi, jossa oli paljon molvaa.
Kapakala pehmitetään liottamalla sitä emäksisessä lipeävedessä. Reagenssina on käytetty koivutuhkasta valmistettua potaskaa, jolla saadaan miedompi maku kuin lipeällä. Perinteisesti kapakalan on annettu liota 3–7 päivää emäksisessä liuoksessa, jolloin se pehmenee ja sen proteiinit alkavat hajota. Kalan ei saa antaa liota liian pitkään, sillä tällöin sen rasvat alkavat saippuoitua ja maku pilaantuu. Pehmennyt kala pestään juoksevassa kylmässä vedessä huolellisesti ja pakataan. Pakattu lipeäkala säilyy noin 2–3 kuukautta.
Kaupoissa myytävä lipeäkala on käyttövalmista sellaisenaan. Kalaa ei pitäisi enää huuhdella juoksevan veden alla, vaan halutessa sen voi pikaisesti huuhtoa kastamalla kylmään veteen ennen keitinveteen laittamista. Lipeäkala keitetään (nykyisin helpoimmin mikroaaltouunissa) ja tarjotaan valkokastikkeen, maustepippurin ja imelletyn perunalaatikon kanssa. Norjalaiset söivät vuonna 2001 lipeäkalaa 2055 tonnia.
Lipeäkalan maku on hyvin mieto, ja siksi mausteena käytetään pippuria. Koska se säilyy erinomaisesti, keskiajan kuljetus- ja säilytysolosuhteissa lipeäkala on ollut oiva proteiininlähde. Etenkin katolisena aikana, kun paaston aikana ei saanut syödä lihaa, oli lipeäkala arvostettu ruokalaji.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Kalaliike Hätälä Oy, Oululähde tarkemmin?