Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa syvemmälle Predikaatti (lauseenjäsen):een ja tutkia sen eri puolia ja sen vaikutusta elämäämme. Predikaatti (lauseenjäsen) on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien huomion ympäri maailmaa ja on herättänyt keskustelua ja pohdintaa sen tärkeydestä ja merkityksestä. Kun perehdymme Predikaatti (lauseenjäsen):n analyysiin, löydämme sen monia ulottuvuuksia ja kuinka se vaikuttaa yhteiskuntaamme, kulttuuriamme ja tapaamme nähdä maailma. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Predikaatti (lauseenjäsen) on edelleen erittäin kiinnostava aihe asiantuntijoille ja suurelle yleisölle. Liity kanssamme tälle Predikaatti (lauseenjäsen):n löytö- ja pohdiskelumatkalle.
Predikaatti, suomeksi aiemmin myös maine, on lauseenjäsen. Se on lauseen ykkösargumentti, eli jokaisessa lauseessa on vähintään predikaatti ja subjekti. Predikaatti ilmaisee tavallisesti subjektin toimintaa, ominaisuutta tai tilaa: esim. lintu lentää Poikkeuksena ovat persoonattomat lauseet, jotka liittyvät yleensä säähän, esimerkiksi “Sataa.” jolloin lauseessa on vähintään predikaatti.
Lauseen predikaatti on aina persoonamuodossa oleva verbi eli teonsana. Suomen kielessä predikaattiin voi myös sisältyä subjekti verbin taipuneessa muodossa (kuten “juoksen”) eikä ilmisubjektia tällöin tarvita. Predikaatti on suomen kielessä välttämätön, toisin kuin subjekti, joka on esimerkiksi ruotsissa tai englannissa myös pakollinen. Predikaatti sijoittuu lauseessa predikaattipositioon. Suomessa, joka on SVO-kieli, tyypillinen predikaattipositio on subjektin ja objektin välissä. Vapaan sanajärjestyksen vuoksi predikaatin paikka voi kuitenkin vaihdella haluttaessa painottaa eri lauseenjäseniä.