Prepositio on aihe, joka on herättänyt paljon keskustelua viime vuosina. Yhteiskunnan edetessä tästä aiheesta tulee yhä tärkeämpi ja polarisoituvampi, mikä synnyttää ristiriitaisia mielipiteitä eri aloilla. Tämän artikkelin tarkoituksena on analysoida Prepositio perusteellisesti, tutkia sen eri puolia ja tarjota objektiivista ja ajan tasalla olevaa tietoa aiheesta. Kattavan lähestymistavan avulla sen on tarkoitus tarjota lukijalle täydellinen ja tasapainoinen näkemys Prepositio:stä, mikä mahdollistaa laajemman ja rikastuttavan ymmärryksen käsiteltävästä aiheesta.
Prepositio eli etusana on ennen nominia käytettävä sana, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa tms. (vrt. adverbi). Suomen kielessä prepositioita on vähän, ja niiden asemesta käytetään useimmiten sijamuotoja ja postpositioita. Koska monesti samaakin sanaa voidaan käyttää sekä pre- että postpositiona, niistä käytetään usein yleisnimitystä adpositio. Prepositioina niitä käytetään usein vakiintuneissa sanonnoissa tai arkaaisessa, runollisessa kielessä. Sitä vastoin prepositiot ovat yleisiä esimerkiksi germaanisissa ja romaanisissa kielissä. Monia vieraiden kielten prepositioita vastaavat suomen kielessä myös sijapäätteet.
Suomen eri prepositioiden yhteydessä pääsana on yleensä partitiivissa tai myös genetiivissä. Esimerkiksi latinassa ja saksassa joidenkin prepositioiden yhteydessä käytetään pääsanan akkusatiivia, toisten yhteydessä taas datiivia.
Esimerkkejä suomen kielen prepositioista: