Riimukivi U 582

Tämän päivän artikkelissa haluamme puhua Riimukivi U 582:stä ja sen vaikutuksista elämäämme. Riimukivi U 582 on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnan eri sektoreilla, vaikuttamisesta talouteen ja politiikkaan suhteeseensa teknologiaan ja kulttuuriin. Viime vuosina Riimukivi U 582 on noussut keskeiseen asemaan tiedotusvälineissä ja julkisuudessa, ja se on synnyttänyt sarjan pohdintoja ja analyyseja sen lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksista. Siksi tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​Riimukivi U 582:een liittyviä näkökohtia sen historiasta ja kehityksestä sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin.

1600-luvulla laadittu piirros riimukivestä U 582.

Riimukivi U 582 on aiemmin Söderby-Karlin kirkossa, Norrtäljen kunnassa Roslagenin alueella sijainnut, mutta myöhemmin kadonnut riimukivi. Riimukiven kirjoitus on ajoitettu 1030-luvulle, ja se sisältää mahdollisesti vanhimman maininnan Suomesta. Monet viikinkien idänretket lähtivät Roslagenin alueelta. Roslagen juontuu mahdollisesti suomen- ja viron kielen Ruotsia tarkoittavista sanoista tai vastavuoroisesti suomen ja viron ruotsia tarkoittavat sanat voivat juontua roslagen-sanasta.

Kivessä kerrotaan Otrygg-nimisen miehen tulleen surmatuksi Suomessa. Teksti ei kerro, surmattiinko hänet taistelussa vai jossain muussa yhteydessä, mutta yleensä riimukivet pystytettiin viikinkiretkillä kuolleille.

Kirjoitus

Kiven alkuperäinen kirjoitus:

ᛒᛁᛅᚱᚾ᛫ᛅᚢᚴ᛫ᛁᚴᚢᛚᚠᚱᛁᚦ᛬ᚱᛅᛁᛋᛏᚢ᛫ᛋᛏᛅᛁᚾ᛬ᛅᚠᛏᛦ᛬ᚢᛏᚱᛁᚴ᛬ᛋᚢᚾ᛬ᛋᛅᛁᚾ᛬ᚼᛅᚾ᛬ᚢᛅᛦ᛫ᛏᚱᛁᛒᛁᚾ᛬ᚭ᛫ᚠᛁᚾ᛫ᛚᚭᚾᛏᛁ

biarn auk * ikulfriþ : raistu : stain : aftʀ : utrik : sun : sain * han * uaʀ : tribin : o * fin*lonti

Käännös muinaisnorjaksi:

Bjǫrn ok Ígulfríðr reistu stein eptir Ótrygg, son sinn. Hann var drepinn á Finnlandi.

Käännös Suomeksi:

Björn ja Igulfrid pystyttivät tämän kiven poikansa Otryggin muistoksi. Hänet tapettiin Suomessa.

Lähteet

  1. a b Jukka Peltovirta: Hämeen käräjät osa 1, s. 156. Hämeen heimoliitto, 2000.
  2. a b DF 10 – Diplomatarium Fennicum df.narc.fi. Viitattu 29.9.2020.
  3. Runic Dictionary www.abdn.ac.uk. Viitattu 5.8.2016.