Toisinajattelija-ongelma on yksi tämän päivän tärkeimmistä ongelmista. Sen vaikutus kattaa yhteiskunnan eri osa-alueet taloudesta politiikkaan, mukaan lukien kulttuuri ja teknologia. Tässä artikkelissa analysoimme Toisinajattelija:tä perusteellisesti ja tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan kuluessa ja sen vaikutusta eri alueilla. Lisäksi tarkastelemme lähemmin Toisinajattelija:een liittyviä keskusteluja ja kiistoja sekä tämän ilmiön mahdollisia tulevia vaikutuksia. Tämän yksityiskohtaisen analyysin avulla toivomme tarjoavamme täydellisen ja rikkaan näkökulman Toisinajattelija:een, jolloin lukija ymmärtää paremmin sen merkityksen nykymaailmassa.
Toisinajattelija (myös dissidentti) on virallisen ajatussuunnan vastaisia mielipiteitä julkisesti esittävä henkilö. Nimityksellä viitataan useimmiten totalitaristisissa valtioissa kiellettyjä tai virallisesti tuomittuja mielipiteitä esittäviin henkilöihin.lähde?
Alun perin termillä (ven. диссидент, dissident) tarkoitettiin Neuvostoliiton tai muun sosialistisen maan kansalaista, joka vastusti maansa virallista ajatussuuntaa. Neuvostoliitossa termillä oli aluksi halveksiva sävy, mutta toisinajattelijat ottivat sen itsekin käyttöön. Nykyisin kuuluisimmat toisinajattelijat lienevät ihmisoikeusaktiviteettien vuoksi vainotuiksi tulleita henkilöitä, tosin sosialistisissa maissa jotkut tulivat vainotuksi myös äärioikeistolaisten mielipiteidensä vuoksi. Osa pidätettiin mielipiteidensä vuoksi. Amnesty International alkoi vuonna 1961 käyttää Portugalin vangitsemista opiskelijoista termiä "mielipidevanki". Jotkut myös karkotettiin kotimaastaan.lähde?
Myös ei-totalitaarisissa yhteiskunnissa valtavirtakäsityksistä poikkeavia näkemyksiä edustavat henkilöt saattavat kutsua itseään toisinajattelijoiksi. Esimerkiksi Suomessa Tuure Junnila julkaisi omaelämäkerrallisen teoksen Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa ja Pentti Linkola poliittisen esseekokoelman Toisinajattelijan päiväkirjasta, joiden nimivalinnoilla he rinnastivat itsensä toisinajattelijoihin.lähde?