Nykymaailmassa Tulikettu on aihe, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Syntymisestään lähtien Tulikettu on vaikuttanut tapaan, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, sekä tapaan, jolla erilaisia prosesseja ja toimintoja suoritetaan yhteiskunnassa. Tämä ilmiö on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla koulutuksesta ja teknologiasta politiikkaan ja talouteen. Tulikettu on muuttanut tapoja tehdä päätöksiä, edistää ideoita ja harjoittaa liiketoimintaa, mikä on vaikuttanut merkittävästi ihmisten jokapäiväiseen elämään. Siksi tämä ilmiö on analysoitava perusteellisesti ja ymmärrettävä sen laajuus nykyään.
Tulikettu eli tulirepo tai tulikko on pohjoisen ja itäisen Suomen kansanperinteen myyttinen kettu, jonka häntä säihkyy tulta.
Tulikettu elää tarinoiden mukaan kaukana metsien kätköissä tai pohjoisessa, ja vain harvan kerrotaan sitä nähneen. Tulikettu on päivisin musta, mutta yöllä se säihkyy tulta. Kun tuliketun nahkaa sivellään oikealla tavalla, se säihkyy outoa valoa. Tuliketun nahkaa onkin käytetty tarinoiden mukaan öisin ruutikellarien valaisemiseen vaarallisen avotulen sijasta. Tuliketun nahkaa on myös pidetty suunnattoman arvokkaana. Metsästäjät haaveilevat tuliketusta, sillä sen pyydystämisen on sanottu tekevän pyydystäjästään rikkaan koko loppuiäkseen.
Tulikettu on antanut nimensä revontulille. Lapissa on kerrottu tuliketun synnyttävän revontulet hännällään, joka iskee ja sinkoilee kipinöitä koskettaessaan matalalla olevia puunoksia tai pensaita ketun juostessa.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||