Verisunnuntai (1905)

Nykyään Verisunnuntai (1905) on erittäin ajankohtainen aihe, joka on kiinnittänyt laajan yhteiskunnan huomion. Teknologian ja globalisaation jatkuvan kehityksen myötä Verisunnuntai (1905):stä on tullut keskeinen keskustelu- ja keskustelukohta eri alueilla. Verisunnuntai (1905) on synnyttänyt joukon pohdintoja ja kysymyksiä, jotka pyrkivät ymmärtämään sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan akateemisesta kentästä työmaailman kautta poliittiseen sfääriin. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Verisunnuntai (1905):een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutuksia eri aloilla ja tarjoamme kattavan näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

Mielenosoittajat marssivat kohti Talvipalatsia.
Tsaarin sotilaat ampuvat rauhanomaisia mielenosoittajia Talvipalatsin edustalla. Pysäytyskuva vuoden 1925 neuvostoliittolaisesta elokuvasta. Kulkue ei koskaan ehtinyt Talvipalatsille.

Verisunnuntai (ven. Кровавое воскресенье, Krovavoje voskresenje) oli Pietarissa 22. tammikuuta 1905 (Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan 9. tammikuuta) tapahtunut välikohtaus, jossa keisari Nikolai II:n henkivartiokaarti hajotti kaupungin rajalla ampumalla suuren mielenosoituskulkueen, joka pyrki Talvipalatsin edustalle.

Tausta

Japanin sota oli ollut tappiollinen ja kallis venäläisille ja kansa nousi vastustamaan sitä. Ympäri Venäjää lakkoiltiin ja kapitalismin juurtuminen Venäjälle synnytti ammattiyhdistysliikkeitä. Poliittinen kuohunta kaipasi uudistuksia ja demokratiaa, mutta keisari ei tahtonut luopua valta-asemastaan.

Gaponin protestikulkue

Pietarin työläiset marssivat pappi Georgi Gaponin johdolla viemään anomusta Talvipalatsiin keisari Nikolai II:lle lakiasäätävän kokouksen koollekutsumiseksi. Anomuksessa esitettiin muun muassa progressiivisen tuloveron ja työsuojelulainsäädännön aikaansaamista ja Venäjän–Japanin sodan lopettamista.

Marssijoita oli kaiken kaikkiaan 140 000, mutta keisari ei ottanut heitä vastaan. Heitä vastassa oli sotilaita, jotka avasivat tulen siviilejä vastaan. Eri lähteiden mukaan ammuttiin 200–1 000 mielenosoittajaa.

Yleisen harhaluulon mukaan kulkuetta ammuttiin Palatsiaukiolla. Väärinkäsitystä ovat levittäneet neuvostoliittolaiset elokuvat ja esimerkiksi Šostakovitšin 11. sinfonia. Todellisuudessa protestikulkue ei koskaan päässyt Talvipalatsille asti. Kasakat yrittivät ratsuillaan hajottaa sen Narvan riemukaaren luona seitsemän kilometrin päässä palatsista. Kulkue kuitenkin jatkoi matkaansa. Sotilaat avasivat tulen, kun mielenosoittajat olivat ylittämässä kaupungin ja esikaupunkien rajaa merkitsevää Tarakanovskin kanavan siltaa. Se oli kuuden kilometrin päässä Talvipalatsista.

Seuraukset

Maalaus protestikulkueesta Narvan riemukaaren luona (tuntematon tekijä, 1900-luvun alku)

Verisunnuntain seurauksena keisarin suosio ja luottamus häntä kohtaan väheni. Mellakat ja lakot levisivät koko valtakuntaan. Hallitus toteutti aluksi vähäisiä parannuksia kansalaisvapauksiin. Liikehdintä johti lopulta vuoden 1905 vallankumoukseen, jolla oli vaikutuksia myös Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Lähteet

  1. ↑ a b c d Reijo Katajaranta: Sata vuotta Pietarin verisunnuntaista (Web Archive) EU:n vastainen kansanrintama. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 10.3.2014.
  2. ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1042. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  3. ↑ Pethybridge, Roger: "Venäjän vallankumous silminnäkijäin kuvaamana", 1967, s. 23-24

Aiheesta muualla

Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot