Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia eri näkökohtia, jotka liittyvät Attribuutti (lauseenjäsen):een. Sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin seurauksiin ja sovelluksiin nykyään. Koko tämän matkan aikana analysoimme erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää roolia, joka Attribuutti (lauseenjäsen):llä on ollut ajan mittaan ja kuinka se edelleen vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Historiallisista ja kulttuurisista näkökohdista sen merkityksellisyyteen nykyisessä panoraamassa perehdymme monenlaisiin aiheisiin ymmärtääksemme Attribuutti (lauseenjäsen):n tärkeyden ja merkityksen nykymaailmassa. Liity kanssamme tälle Attribuutti (lauseenjäsen):n tutkimus- ja tutkimusmatkalle ja löydä sen kiehtova universumi monitieteisestä näkökulmasta.
Vanhan formalistisen käsityksen mukaan attribuutti on lauseenjäsen, jonka tehtävä on toimia substantiivin välittömänä määritteenä. Attribuutti tarkentaa, millainen substantiivi on tai mitä ominaisuuksia siihen liittyy. Attribuutit voidaan jakaa adjektiiviattribuutteihin, appositioattribuutteihin ja attributiiveihin.
Iso suomen kielioppi ei nimeä enää lauseenjäsentä nimeltä attribuutti, vaan substantiivin täydennykset ja määritteet lasketaan kuuluviksi substantiivi- eli nominaalilausekkeeseen (NP = nominal phrase).
Adjektiiviattribuutti on nimensä mukaisesti adjektiivi tai adjektiivisesti käytetty sana, jonka sija tai luku on yleensä sama kuin pääsanalla. Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavia ilmauksia, joissa adjektiiviattribuutti lihavoituna:
Appositioattribuutti on substantiivi tai substantiivinen pronomini, joka on pääsanansa yhteydessä taipumattomana tai sen kanssa samassa sijassa ja luvussa. Näitä ovat esimerkiksi nimen yhteydessä käytetyt arvonimet. Esimerkkejä:
Genetiiviattribuutti on substantiivi tai substantiivinen sana, joka ei ole nominatiivissa eikä kongruoi pääsanansa kanssa.Esimerkkejä: