Tässä artikkelissa analysoidaan Etelänarnikki:tä eri näkökulmista ymmärtääkseen sen tärkeyden ja merkityksen nykyään. Yhteiskuntavaikutuksestaan kulttuuriin Etelänarnikki:stä on tullut erittäin kiinnostava aihe kaikenikäisille ja -aloille. Näillä linjoilla tutkitaan sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä sekä erilaisia mielipiteitä ja teorioita, jotka pyörivät sen ympärillä. Samoin sen vaikutuksia ja seurauksia eri alueilla tarkastellaan, jotta saadaan kattava ja täydellinen visio Etelänarnikki:stä.
Etelänarnikki | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Asterales |
Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
Suku: | Arnikit Arnica |
Laji: | montana |
Kaksiosainen nimi | |
Arnica montana |
|
Katso myös | |
Etelänarnikki (Arnica montana) on miellyttäväntuoksuinen, monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Keski-Euroopan vuoristoissa 1 000–2 000 metrin korkeudessa. Sitä tavataan satunnaisena viljelykarkulaisena Etelä-Suomen niityillä.
Etelänarnikki kasvaa 30–50 cm:n korkuiseksi ja kukkii kesä–heinäkuussa. Sen juurakko on vaakasuora ja varsi pysty ja karvainen. Lehdet ovat kiinnittyneet kasvin tyveen ruusukkeisesti ja varteen vastakkain. Kukat muodostavat oranssinkeltaisia mykeröitä.
Etelänarnikin kuivatuista tai tuoreista mykeröistä on perinteisesti haudutettu rohdosta, jolla on hoidettu ulkoisesti mustelmia, turvotusta, ruhjevammoja, reuman oireita, hyönteisten pistoja ja palovammoja. Kukkia käytetään myös kosmetiikka- ja likööriteollisuuden raaka-aineena. Kukat sisältävät mm. seskviterpeenilaktoneihin kuuluvia helenaliinia (C15H18O4) ja dihydrohelenaliinia (C15H20O4).