Nykymaailmassa Ivo Andrić on saavuttanut kiistattoman merkityksen yhteiskunnan eri alueilla. Olipa kyseessä henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla, Ivo Andrić:stä on tullut usein keskustelun ja yleisen kiinnostuksen aihe. Sen vaikutukset näkyvät jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla ja herättävät sekä keskustelua että ihailua. Tästä syystä on olennaista tutkia Ivo Andrić-ilmiötä perusteellisesti ja analysoida sen vaikutukset, seuraukset ja mahdolliset tulkinnat. Tässä artikkelissa ehdotamme sukeltamista Ivo Andrić:n maailmaan ymmärtääksemme sen todellisen laajuuden ja merkityksen nykyään.
Ivo Andrić | |
---|---|
Andrić vuonna 1961 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. lokakuuta 1892 Dolac, Trávnik, Bosnia, Itävalta-Unkari |
Kuollut | 13. maaliskuuta 1975 (82 vuotta) Belgrad, Jugoslavia |
Kansalaisuus | Jugoslavia |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | serbokroaatti |
Nimikirjoitus |
|
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Ivo Andrić (9. lokakuuta 1892 – 13. maaliskuuta 1975) oli jugoslavialainen, serbokroaatiksi kirjoittanut kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1961. Hänen tuotantonsa muodostuu romaaneista, novelleista, lyriikasta ja esseistä.
Andrić syntyi Trávnikin kylässä nykyisessä Bosnia ja Hertsegovinassa. Hänen isänsä kuoli pojan ollessa kolmevuotias, ja poika muutti äitinsä kanssa Višegradiin. Hän kävi koulunsa Višegradissa ja Sarajevossa, ja aloitti yliopisto-opinnot Zagrebissa mutta siirtyi Wieniin. Andrić liittyi nuorbosnialaisten liikkeeseen, jossa harrastettiin itsenäisyyspyrkimysten ohella kirjallisuutta. Kun liikkeen jäsen Gavrilo Princip ampui Sarajevon laukaukset, Andrić pidätettiin salaliittoon osallisena ja vapautettiin vasta 1917.
Andrić on ehkä paras esimerkki jugoslavialaisesta identiteetistä, ja hän oli serbokroatian kielen puolestapuhuja. Hän syntyi ja kasvoi Bosniassa, aloitti kirjoittamisensa kroatiaksi, mutta Serbien, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskunnan perustamisen jälkeen vaihtoi kirjoituskielensä ekaaviseksi murteeksi, jota pidetään leimallisesti serbikielenä. Jugoslavian hajoamisen jälkeen sen seuraajamaiden kirjallisuuspiirejä on ravistellut kysymys siitä kenelle Andrić ”kuuluu”.lähde?
Andrićin kyynisiä sitaatteja lainataan monin paikoin ajatelmakirjoissa ja blogien mottoina. ”Jumala varjele meitä maineelta, kuuluisien henkilöiden vierailulta ja suurtapahtumilta” (kirjasta Konsulit).lähde?
Andrić toimi 1920- ja 1930-luvuilla diplomaattitehtävissä. Toisen maailmansodan alkaessa hän työskenteli lähettiläänä Berliinissä. Jugoslavian saksalaismiehityksen aikana hän puutteessa ja syrjään vetäytyneenä kirjoitti kolmiosaisen bosnialaistrilogian, jonka pääteos on Drina-joen silta. 1950-luvulla hänen tuotantonsa alkoi tulla tunnetuksi kautta Euroopanlähde?.
|
|