Taviokuurna
Tässä artikkelissa tutkimme Taviokuurna:n kiehtovaa maailmaa, tutkimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja sen kehittymistä ajan myötä. Alkuperäistään nykypäivään Taviokuurna on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena. Seuraavilla sivuilla perehdymme Taviokuurna:een liittyviin olennaisimpiin näkökohtiin, analysoimme sen ominaisuuksia, vaikutuksia ja vaikutuksia yhteiskuntaan. Tämän tutkimuksen avulla toivomme valaisevamme tätä relevanttia aihetta ja tarjoavamme kattavan näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen merkityksen nykymaailmassa.
| Taviokuurna | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Pinicola |
| Laji: | enucleator |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pinicola enucleator |
|
 |
|
| Katso myös | |
Taviokuurna (Pinicola enucleator) on varpuslintulaji. Sitä tavataan Etelä-Suomessa vaellusmatkoilla, kun pohjoisesta loppuvat pihlajanmarjat.
Koko ja ulkonäkö
Taviokuurna on 19-22 senttimetriä pitkä ja sillä on vahva ja tanakka ruumis. Sen kaula on lyhyt, mutta pyrstö pitkä. Nokka on lyhyt ja voimakas ja ylänokan kärki on alaspäin taipunut. Vanha koiras on väriltään pääosaksi vadelmanpunainen, mutta seassa on vaaleanharmaata. Selkä ja pyrstön yläpuoli ovat tummalaikkuiset. Naaras ja nuori koiras ovat väriltään harmaankellanoransseja. Taviokuurnalla on kaikissa puvuissa siivillä kaksi valkoista juovaa.
Levinneisyys
Taviokuurna pesii pohjoisilla alueilla: Lapissa, Alaskassa, Kanadassa ja Siperiassa. Suomen taviokuurnakannan on arvioitu 2000-vuosikymmenen lopulla olevan 15 000 paria. Kannan on arvioitu pysyneen suunnilleen saman suuruisena pitkän aikaa, mutta voimakkaat vuosien väliset kannanvaihtelut ovat kuitenkin tavallisia liikkuvaa elämää viettävälle lajille.
Elinympäristö
Taviokuurna pesii havumetsissä ja suosii vanhoja ja koskemattomia metsiä, joissa kasvaa koivua ja varvikkoa. Pesimäaikaan taviokuurna on hyvin huomaamaton ja hiljainen laji. Talvisin taviokuurnat tulevat ravinnon perässä myös taajamiin ja voivat olla täysin välittämättä ohikulkevista ihmisistä.
Lisääntyminen
Taviokuurna tekee pesänsä yleensä kuuseen, mutta joskus myös mäntyyn, koivuun tai katajaan. Pesä sijaitsee oksanhangassa 2-4 metrin korkeudella. Naaras munii touko-kesäkuussa 3-4 munaa, joita se hautoo 13-14 vuorokautta. Poikaset pysyvät pesässä noin 14 vuorokautta.
Ravinto
Taviokuurna käyttää ravinnokseen siemeniä, silmuja, marjoja, hyönteisiä ja hämähäkkejä.
Lähteet
- ↑ a b BirdLife International: Pinicola enucleator IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Taviokuurna – Pinicola enucleator Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 384. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ a b Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 23.12.2012.
- ↑ a b Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 301. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
Aiheesta muualla