Nykymaailmassa Verivampyyrit:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe. Verivampyyrit:n vaikutukset näkyvät yhä selvemmin monilla elämänalueilla teknologiasta politiikkaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaan yleensä. Tässä artikkelissa tutkimme Verivampyyrit:n eri puolia ja sen vaikutusta päivittäisen todellisuutemme eri puoliin. Analysoimme sen alkuperästä nykyiseen kehitykseen, kuinka Verivampyyrit on muokannut maailmaa, jossa elämme, ja miten se jatkaa niin tulevaisuudessa. Pyrimme valaisemaan Verivampyyrit:n tärkeyttä ja relevanssia tänä päivänä perusteellisen analyysin ja kriittisen pohdinnan avulla.
Verivampyyrit | |
---|---|
Isoverenimijä (Desmodus rotundus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Lepakot Chiroptera |
Heimo: | Leikot Phyllostomidae |
Alaheimo: |
Verivampyyrit Desmodontinae Bonaparte, 1845 |
Suvut | |
Katso myös | |
Verivampyyrit eli verenimijät (Desmodontinae) on lehtikuonolepakoiden heimoon kuuluva lepakoiden alaheimo, joka toisinaan luokitellaan omaksi Desmontidae-heimokseen.
Verivampyyrien alaheimoon kuuluu kolme nykyisin elävää lajia, joista jokainen luetaan omaan sukuunsa. Lajit ovat isoverenimijä eli vampyyri (Desmodus rotundus), jalkapoimuvampyyri (Diaemus youngi) ja Diphylla ecaudata.
Verivampyyrien pään ja vartalon yhteispituus on 63–93 mm ja käsivarren pituus 50–63 mm. Verivampyyreja tavataan Meksikossa ja Keski-Amerikassa. Nimensä mukaisesti ne käyttävät verta pääasiallisena ravintonaan. Diaemus ja Diphylla -lajit käyttävät lähinnä lintujen, Diphylla joskus myös pienten nisäkkäiden verta. Isoverenimijä on lajeista ainoa, joka imee säännöllisesti nisäkkäiden verta ja voi purra myös ihmistä.
|