Nykyään Viipurin luterilainen hiippakunta on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Teknologian ja globalisaation myötä Viipurin luterilainen hiippakunta:stä on tullut avainsana ihmisten sanavarastossa, koska se kattaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueet. Politiikasta, taloudesta, kulttuurista, terveydestä ja viihteestä Viipurin luterilainen hiippakunta on asettanut itsensä yleistä kiinnostavaksi aiheeksi, joka on synnyttänyt keskustelua, pohdintaa ja toimintaa eri aloilla. Tästä syystä on tärkeää analysoida perusteellisesti ja ymmärtää Viipurin luterilainen hiippakunta:n merkitys nykymaailmassa. Tässä artikkelissa tutkimme Viipurin luterilainen hiippakunta:n eri ulottuvuuksia ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan sekä mahdollisia tulevaisuudennäkymiä, joita tämän aiheen ympärille on visioitu.
Viipurin hiippakunta | |
---|---|
Kirkkokunta | evankelis-luterilainen |
Perustettu | 1554, 1924 |
Lakkautettu | 1945, 1723 |
Tuomiokirkko | Viipurin tuomiokirkko |
Viipurin hiippakunta oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunta vuosina 1554–1723 ja 1924–1945.
Kustaa Vaasa muodosti Turun hiippakunnan itäisistä osista Suomeen toisen hiippakunnan, ensimmäisen Viipurin hiippakunnan 1554. Se oli kuitenkin uudelleen yhdistettynä Turun hiippakuntaan vuosina 1578–1618, jolloin se jälleen erotettiin omaksi hiippakunnakseen. suuren Pohjan sodan isovihan aikana Viipurin hiippakunnan aluetta joutui Venäjän haltuun vuonna 1710, mistä syystä Viipurin hiippakunnan hallinto jaettiin väliaikaisiin Porvoon ja Mikkelin konsistoripiireihin. Turun hiippakunnan piispa Johannes Gezelius nuorempi sai 1712 hoidettavakseen myös Viipurin hiippakunnan. Alue joutui 1713 kokonaan venäläisten valtaan, jolloin Turun piispaan liittyvä järjestely menetti merkityksensä. Porvoon konsistoripiiri kuitenkin pyrki hoitamaan kirkollishallintoa myös venäläisen miehityksen aikana.
Hävittyään suuren Pohjan sodan joutui Ruotsi Uudenkaupungin rauhassa 1721 luovuttamaan alueita Kaakkois-Suomessa, muun muassa Viipurin, minkä vuoksi Viipurin hiippakunta siirrettiin 1723 Porvooseen, jolloin siitä tuli Porvoon hiippakunta. Luovutetun alueen asioita johtamaan perustettiin 1720 Viipurin konsistori.
Porvoon hiippakunnasta tuli 1923 Tampereen hiippakunta, ja Porvooseen perustettiin järjestyksessään toinen Porvoon hiippakunta, joka palvelee maan ruotsinkielisiä ja ruotsinkielisen enemmistön omaavia kaksikielisiä seurakuntia.
Viipurissa toimineet piispat:
Porvoon piispat 1721–1923:
Toinen hiippakunta perustettiin Savonlinnan hiippakunnaksi Savonlinnaan ja piispanistuin siirrettiin vuonna 1925 Viipuriin. Hiippakuntaan kuuluivat Viipurin ja Mikkelin läänit sekä Kuopion läänistä Karjalan osa. Vuonna 1944 Viipuri luovutettiin Neuvostoliitolle. Seuraavana vuonna perustettiin Mikkelin hiippakunta, ja piispanistuin siirrettiin virallisesti Viipurista Mikkeliin.
Hiippakunnan piispat olivat
Erkki Kaila (1924–1935)
Yrjö Loimaranta (1935–1942)
Ilmari Salomies (1942–1951.
|